Relove!

Relove pelasti päivän! Suuntasin aamulla Töölöön palaveriin ja pysäköin auton Töölön torin kulmille. Silmäni porautuivat välittömästi ihaniin näyteikkunoihin. Relove. Tuskin maltoin istua palaverin loppuun, kun rynnistin liikkeeseen. Ihana sisustus, kauniit esillelaitot... ja mikä idea! Kahvila, sisustusliike,laadukkaiden vaatteiden ja asusteiden kirppis ja kaikki niin kauniisti esillä.

Noora Hautakankaan luotsaama Relove oli totaalinen piristysruiske päivään. Nooran iloinen fiilis palvella asiakkaita ja hyvät tuotteet tekivät minusta välittömästi liikkeen vakioasiakkaan. Kirppiksen lisäksi liikkeestä löytyi herkullisen näköinen kahvila, jossa kakut näyttivät suorastaan hyppäävän vitriinistä lautaselle! Lisäksi kahvilasta saa lounassalaattia ja jatkossa brunssin.

No mitäpä tarttui mukaan...ihan vaan pari juttua ;) oikeasti ehdin tehdä vain pintaraapaisun kirppiksen notkuviin rekkeihin, mutta nappasin omaan vaatekaappiini pari helmeä. Ihan parilla eurolla en tältä kirpparilta selvinnyt, mutta enpä sitä odottanutkaan. Eipä silti, Banana Rebublicin sataprossaisesta cashmere neuleesta ja Marc o´polo untuvatakista maksoin yhteensä muutaman kympin.

Kumma juttu, miten voi saadakaan uudesta kivasta liikelöydöstä niin paljon iloa ja hyvää fiilistä- varmaan vähän sama tunne, kun miehet saavat kicsejä uuden auton mediaherkuista...tai jotain.

No kaikenkaikkiaan, aina kun suuntaan kohti Töölöä, vierailen Nooran liikkeessä, ehkäpä ensi kerralla vaikka lounaalla. 

Löytöjä: Custommade silkkipaita, leopardikuosissa. H&M paitis ja Harmaa Cashmere neule, Banana Rebublic

Nooran liikkeestä löytyy myös uutta sisustustuotetta- varmasti joku päätyy meidän stailauksiin

Custommaden silkkipaitis leopardikuosilla oli aika rouhea ostos, mutta istuu kun nenä päähän nahkahousujen kaveriksi ( housut MbyM)

Relove löytönä myös harmaa rento neule 2NDDAY, hame syksyinen ostos Salon Zapatosta ( selected Femme) aukkalasit Michael Kors

Lisää Nooran liikkeestä löydät täältä www.relove.fi

Vihdoinkin valmis!

Se remontti, jonka piti olla nopea kahdenviikon projekti viime marraskuussa, on nyt valmis. No, yhdeksän kuukautta sitä muutenkin valmistellaan ja odotellaan jotakin ainutlaatuista- niin näköjään myös tätä. Ensimmäinen sijoituskämppä-projektini ei siis ollut kovin helppo ja nopea, mutta toisaalta kovin opettavainen. Kun ensimmäisen kerran astuin Turun Sirkkalankadun vanhan kivitalon rappukäytävään, tiesin heti " tästä tulee ihana".( ja mieheni tiesi heti:" tästä tulee työläs":) Asunnon punaiset puulattiat, saunapanelikatto ja maitokahvin väriset seinät suorastaan huusivat apua! Asunnon pohjaratkaisu oli enemmän kuin haastava. Keilaradan mittainen eteinen johti kahteen erilliseen huoneeseen. Pienemmässä huoneessa oli keittiö ja isompi huone oli olohuone-makuuhuone yhdistelmä. 50-neliön yksiössä olis siis valtava makkari ja pieni keittiö. Plussaa oli asunnon kylpyhuone, joka oli muutama vuosi sitten remontoitu ( no ei ihan omaan makuun...) ja oli tiloiltaan hyvän kokoinen.

Asunto sijaitsi jykevän kivitalon alimmassa kerroksessa, sisäpihanpihan puolella ja yhtiössä oli kaikki isot remontit tehty. Ihanat, leveät vanhat ikkunalaudat ja nariseva puulattia oli sisustajalle liikaa vastustaa- kaupat syntyivät sateisena marraskuun päivänä.

Tuumasta toimeen ajattelin ja varasin jo kalenterista pari seuraavaa viikkoa asunnon remontointiin. seinien maalaus, lattian hionta ja maalaus, uuden keittiön tilaus, asennus, kylpyhuonekalusteen vaihto, sähkötyöt, putkityöt.... juupajuu. HETI.MULLE.KAIKKI.NYT ei toiminutkaan tässä yhtälössä ja ensitöikseni pääsin tutustumaan Turun kaupungin rakennusvalvonnan ihmeelliseen maailmaan! No se on ihan oma tarinansa, mutta lyhyesti: HIDASTA! Halusin muuttaa asunnon huonejakoa niin, että isosta makuuhuoneesta tulee tupakeittiö ja olohuoneyhdistelmä, vanhasta keittiöstä tehdään makkari. Tiesin kyllä, että tämä vaati rakennusluvan ja erinäisen taloyhtiö proseduurin, mutta se kuinka kauan kaikki kesti oli totaalinen yllätys. Kun vihdoin sitten lupa oli tullut, työt aloitettiin... 

Pitkä eteinen oli pimeä ja kapea. eteisessä oli täyssyvä vaatekaappi joka haukkasi käytävästä ison tilan. Eteisen katto oli paneloitu "saunan" paneelilla ja alkuperäinen puulattia oli maalattu viininpunaiseksi.

Isossa makuuhuoneessa tunnelma oli viininpunainen :) eripari vaatekaapit ja maitokahvin väriset seinät näyttävät kulahtaneilta.

 Asunnon keittiö oli sijoitettu pienempään huoneeseen, puulattia oli maalattu sinisellä ja keittiö oli tullut tiensä päähän.

ja Sitten lopputulos ja nyt varoitus niille, jotka eivät pidä valkoisesta!! koko asunto sai ( arvatenkin) valkopesun! Eteisen katto vaihdettiin valkoiseen mdf paneliin ja siihen upotettiin spotit. Eteinen jaettiin kahteen asentamalla väliseinä ja lasiovi jakamaan pitkää käytävää. Sen lisäksi, että väliovi jakaa pitkää tilaa, toimii ovi myös äänieristyksenä. Jotta käytävään saatiin paras mahdollinen ilmavuuden tunne, maalasin vanhan ikkunanpokan mustalla ja se asennettiin oven päälle. Vaatekaapistoksi valitsin vain 50cm syvän kaapiston, jotta käytävä ei vaikuta tukkoiselta. Ihana, vanha patteri sai myös mustan maalin!

 Uusi makuuhuone syntyi vanhaan keittiöön. Lattian maalasin valkoiseksi ( tikkurila Betolux aqua) ja seiniin maalasin harmaan sävyn Kalklitir kalkkimaalilla ( sävy winter Primo). Muuta pieni, mutta riittävän tilava makkari ei kaivannutkaan.

Uuden keittiön rakentaminen oli tietysti mittavin voimanponnistus. Tiesin tarkalleen millaisen keittiön asuntoon halusin ja juuri sellaisen toteutti KITZEN www.kitzenkeittio.fi. Ihana henkilökunta saivat toiveet paperille juuri oikeassa järjestyksessä ja lopputulos oli loistava. Simppeli, moderni ja kompakti. Moderia linjaa päätin kuitinkin rikkoa asentamalla fasadireunaisen laatan välitilaan. Myös uuden tupakeittiö-olohuone yhdistelmän lattiat saivat valkoisen maalin ( peräti neljä maalauskerrosta). 

Kaksi asiaa, jotka projektissa jäivät harmittamaan:
1. en ehtinyt fiilistelemään ja  stailaamaan kalustuksella asuntoa ennen uusien asukkaiden tuloa
2. en voi muuttaa asuntoon itse!! :) ...tai toisaalta... ehkäpä joskus vielä teen Turkuun itselleni pienen piilopirtin...

Sirkkalankadun projekti vihdoin valmis! Mihin seuraavaksi.....

saaristorakkautta

Olen rakastunut. Mereen, tuuleen, luotoihin, karuun maisemaan- ihan koko saaristoon! Tunnustan - en ole oikein koskaan tajunnut veneilyä. Miksi ihmiset ahtautuvat pieneen ( tai sitten vähän isompaan) veneeseen, keikkuvat aallokossa ja rantautuvat jonnekkin? Nyt tajuan! Tajuan myös sen miten äärettömän upea ja kaunis saaristo meillä on ja miten uskomattoman määrän energiaa voi saada pelkästään katsomalla merta ja karua maisemaa.

Minun rakkaustarinani alkoi Örön linnakesaaresta. Lähdimme Kasnäsin rannasta kohti Örön saarta kauniilla, vanhalla Inga kaljaasilla ja oikeasti- pelotti. Kova tuuli ja vanha alus eivät vaan tuntuneet hyvältä yhdistelmältä, mutta totuus oli aivan toista. Paatti kulki kovassa tuulessa tasaisesti ja vaahtopäiden pärskeet vaan roiskahtelivat sillointällöin kannelle. Kovan tuulen takia purjeita ei avattu ja reitti valittiin niin, että pääsimme kulkemaan saarien suojassa. Matka saareen kesti puolitoista tuntia ja laivalla tarjoiltiin maukas lohikeitto. ja miten kaunis itse laiva olikaan! Muut matkustajat eivät kai ymmärtäneet, kun kuvasin puolitoista tuntia laivan köysiä, mastoa ja yksityiskohtia - muut kuvasivat maisemaa :) 

Inga saapui Örön satamaan. Kaunis linnakesaari oli valjastettu turistien käyttöön ja toki sen myös hyvin huomasi, hyvässä ja pahassa. vaikka kesän ruuhkaisin turistiaika oli jo ohi, ihmisiä oli paljon. Kaikkialla oli kuitenkin rauhallista ja siistiä. Vuokrasimme lapsille polkupyörän ( niin, vain yksi oli saatavilla) ja lähdimme kiertämään saarta. Muutaman kilometrin kävelyllä oli paljon mielenkiintoista nähtävää. Saimme opastuksen saaren historiasta ja kävimme tutustumassa järeisiin tykkeihin. Saaren eteläkärjessä ihastelimme ulappaa ja Bengtsärin majakkasaarta, jonka maamerkki näkyi kaukana horisontissa. 

Kotona en malttanut heittää edes kenkiä jalasta, kun oli päästävä purkamaan valokuvat kamerasta koneelle. Ihania maisemia, laivan köysiä, veden haalistamaa puuta, vanhan laivan tarunomaista tunnelmaa. 

Saaristo sai minun sydämeni. Ensi kerralla ehkä Bengtskär, filtti, eväät ja kamera.

  

 

Naiselle, jolla on jo melkein kaikkea...

...paitsi ei omaa korkokenkähyllyä! 

Olen unelmoinut pitkään hyllystä, jossa olisi kivasti esillä käyttökorkkarit. Sivuseikka tietenkin on se, tuleeko korkokenkiä oikeasti käytettyä, mutta ainakin ne ovat kauniisti esillä. Kesäloman viimeisenä päivänä tartuin tuumasta toimeen. Vaikeinta projektissa oli käynti Ikeassa, loppu sitten hoitui kuin itsestään varsinkin kun huikealla viiden euron palkalla jatkuvassa pienessä rahapulassa oleva perheen varhaisteini kokosi Malm- hyllyn näppärästi. 

Hylly pääsi heti paraatipaikalle eteishalliin, peilin viereen. paikka oli täydellinen, kuin tehty korkokenkähyllylle...siis jos ei oteta huomioon sitä, että mieheni vaatekaapin ovi ei enää mahtunut avautumaan. No, jouduin vähän joustamaan ja hylly sijoitettiin osittain peilin eteen. Peilin päälle asensin vielä ledinauha valon. Ehkäpä tuunaan hyllyä ledivalon lisäksi vielä vaikka vesiaiheella ;) 

Niinpä, kaikkea tärkeää sitä vaan tulee tehtyä, korkokenkähylly yksi saavutus muiden suurten tekojen joukossa. Olin hyllystäni kuitenkin niin kovin iloinen, että pidin välittömästi uuden hyllyn avajaiset kahdelle ystävälleni ( kuoharia ei ollut tosin tarjolla) kun juhlallisuudet olivat ohi, valitsin hyllystä suosikki korot, istahdin eteisen matolle ja katselin hetken. Jospa tulevana syksynä tällä stailaajalla olisi muutama tilaisuus, jossa saisi käyttää jalassa muutakin kuin rakennustyömaan turvakenkiä! 

ps. yksi huono puoli hyllyssä on. Siinä on vielä kaksi tyhjää hyllyä, jotka suorastaan huutavat kenkäparia. Ihan pikkuisen vaan satuinkin löytämään sopivat yksilöt Turun Dotsin liikkeestä, mutta hinta sai minut järkiini...toistaiseksi...

Stailaajan arkea!

Hiphei. Vihdoin sain aikaiseksi kirjoittaa stailaajan arjesta. Olen pitkään halunnut kertoa (kiinnostuneille) millaista hommaa oikeasti on asuntostailaajan työ. Tv:stä tuttu stailaaja istahtaa olohuoneen sohvalle kauniissa huulikiillossa ja pikkutakissa ja sytyttää seesteisesti kynttilän palamaan. Seuraavassa hetkessä hänet kuvataan selaamassa sisustuskankaita ja tapettikirjoja tunnelmallisessa sisustusliikkeessä, jossa hän samalla siemailee hiukan lattea. Ja paskanmarjat! Ei sinne päinkään. Tässä tulee totuus.

Aamulla hän ajaa Salosta Helsingin varastolle farkuissa ja hupparissa ( joskus saattaa olla jotain muutakin päällä :) Peruttaa pakettiauton varastoon ja alkaa lataamaan kyytiin tavaraa. Painavat sohvat ensin, sitten ruokapöytä, kirjoituspöytä, jätesäkeissä tekstiilejä, valaisimia, pikkutavaraa, työkaluja. Jos on pelannut teininä tetristä - pärjää. Pakuun ladataan tulevan stailausasunnon tavarat ja mitä ei omasta varastosta löydy, alkaa armoton shoppailu. 

Shoppailukierros haukkaa työpäivästä ison osan, koska välimatkat ovat suhteellisen pitkiä. Vantaan Ikeasta Espoon Ikeaan ajaa ilman ruuhkaa kuitenkin jo puoli tuntia! saatikka, jos jotakin tavaraa pitää lähteä hakemaan ydinkeskustasta, saa siihen varata puoli päivää!! Eli Pakettiauto-toimisto-neukkari-taukotila-yhdistelmässä istutaan melko tiivisti useampi tunti päivässä. Kun shoppailukierros on saatu päätökseen, suunnataan kohti varsinaista stailaustyömaata.

Ja työmaasta usein saakin puhua ihan kirjaimellisesti. Suurin osa stailattavista kohteista on rakennusfirmojen työmaita, jonne meneminen ei olekaan ihan helppo nakki. Tietysti asianmukaiset varusteet mukana ja päällä ( turvakengät, työturvakortti, huomioliivi, kypärä, suojalasit, viiltosuojahanskat, laskuvarjo, pelastuskapseli....oho) Kun asiaankuuluvat työmaaperehdytykset on tehty ( johon kuluu yleensä melko paljon aikaa) päästään stailaustiimillä vihdoin tositoimiin. Paku ajetaan työmaalle, milloin minnekin nostokurjen, vaihtolavojen ja betoniautojen väliin ja sitten alkaa työn mukavin osuus: ROUDAAMINEN. Koko pakulastillinen puretaan stailausasuntoon, joka yleensä sijaitseen kerrostalon ylimmässä kerroksessa ja jos hyvä tuuri sattuu, on talo jo niin valmis, että hissi on jo olemassa. Huonolla tuurilla saa pakarat ja reidet vähän isomman jumpan. Ja kun tämä kaikki vielä tapahtuu asianmukaiset työturvavarusteet päällä, on tunnelma parhaimmillaan ja suojalasit huurussa.

Roudauksen jälkeen alkaa vasta varsinainen sisustaminen ja se tuntuu melkein palkinnolta pikku alku-uurastuksen jälkeen. Nyt stailaaja pääsee tekemään jotakin näkyvää, mutta jotta hommat etenee täytyy ensin koota kaksi Ikean yöpöytää, ruokapöytä ja pari lipastoa. Loppu menee jo itsestään: petausten tekoa, verhojen laittoa, kattaukset, tyynyt....valaisinten laittoa ja  pikku sähkötöitä...JA VALMIS! Olipas helppoa ja vaivatonta. Vielä ennen työpäivän loppua kaivetaan kamerat esiin ja kuvataan valmis kohde asiakkaalle. Ja seuraavana päivänä uusi kohde työn alle!

Kun kotimatka takaisin Saloon on tehty, alkaa toimistohommat ja mahdollisesti vielä valokuvien käsittely. Päivän aikana kertyneet sähköpostit odottavat vastaamista, pari asiakasta tarjousta, pari laskua maksamista, pari suunnitelmaa viimeistelyä...kunnes huppari täytyy vaihtaa pikkutakkiin illaksi sovittua stailausluentoa tai sisustustapahtuman juontokeikkaa varten...

Siinäpä se stailaajan arki noin niinkuin pähkinänkuoressa. Ja mikäli lukija ei ole vielä hengästynyt, olet selvää stailaaja ainesta. Parasta tässä hommassa on se, ettei mikään päivä ole samanlainen, työporukka on mahtavaa ja hyötyliikunta kohdillaan. Joka päivä saa toteuttaa omaa unelmaansa ja siksi rakastan tätä työtä! 

I have a dream, that one day .... mulla on paku jossa on perälautanostin!

                           

Pientä tuumaustaukoa Ikealla

klassinen ennen kuva

työpäivän kokokohta- kaatopaikka

on the road again....

Uusia tuulia

Heippa, tänään oli oikein pikkutyttöjen karkkikauppa-päivä :) Espanja-loman lämmön ja auringon jälkeen oli todella vaikeata taas päästä työmoodille ja tarttua arjen harmaan keskellä erinäisiin työaskareisiin....mutta kuin tilauksesta sain tänään toimia ystävälleni "yrityskummina" ja käydän makutuomarina valitsemassa  Saloon avattavaan naistenvaateliikkeeseen kevään mallistoja. ja huh että olikin mukava päivä. Palaverit alkoivat Lauttasaaresta Minimumin showroomilta ja kiitos Riikka, oli aivan mielettömän mukavat treffit! Minimumista löytyi uskomaton määrä ihania tuotteita ja erityisesti tekomokkaiset hapsupaidat, shortsit ja tunikat pääsivät uuden liikkeen hankintalistalle. Minimumista tulen varmasti postaamaan paljon myös jatkossa! 

Lauttasaaresta matka jatkui Malmille, jossa tapasimme Kirstin ja Sannan sekä lukemattoman määrän ihania vaatekappaleita! Uusi tuttavuus oli tanskalainen, naisellinen ja ripauksen ylellinen NÖR. Malliston vaatteissa oli ihania maanläheisiä värejä ja kauniita leikkauksia. Oma suosikkini oli vaaleanharmaa höyhenunelma takki, joka päällä olo oli vähintäänkin ylellinen...ja ilmava :)  Aikaa vierähti näilläkin treffeillä useamman kahvikupillisen verran, mutta käynti kannatti ja ihana mallisto on matkalla uuteen liikkeeseen! Kiitos Sanna ja Kiti! 

Ystäväni uudesta liikkeestä tulen postaamaan heti kun homma on kasassa ja avajaiset lähestyvät. Tämän päivän "yrityskummi" tehtävä siis suoritettu ja olo on reippasti energisempi pienen "shoppailukierroksen" jälkeen. Jospa saisin seuraavan jutun tehtyä ihan oikeista töistäni- jostain stailauskohteesta!

Sikamagee heräteostos...

...joita ilman ei voi antaa syksyn sateiden ja vesilammikoiden tulla! On vaarallista pitää maanantai palaveria kauppakeskuksen kahvilassa, siitä seuraa aina hankaluuksia kukkarolle :) Näitä Geoxin goretex töppösiä ei vaan voinut vastustaa! Ihana Sokoksen miesmyyjä osasi toki myös homman:

-"siis aivan sikamageet just sun jalassa" 

-" siis ihan sikamageeta kun meet vaan bileisiin punkkupullo kädessä ja noi tossut jalassa... ja sit joku sikamagee paitapusero ja tiukat farkut!" 

No, en kehdannut korjata sikamageelle myyjälle, että tän ikäinen nainen aika harvoin enää käy missään "bileissä" ...mutta ajatuksena aika hauska! Ainakin myyjä jäi siihen uskoon, että tulen varmasti viettämään monet sigamageet bileet noissa tennareissa... no never say never!

ja sitten itse kenkiin tai oikeastaan niiden mustaan väriin. Onko nyt niin, että musta on uusi valkoinen? ( ps. viikonloppuna sain tutustua Tikkurilan uutuuteen- mustaan maaliin!!) aluksi mietin, että nytkö on kaikki ideat viimein loppu, kun syksyn uutuutena on musta maali. Tikkurilan "musta tuntuu"- kampanja toi markkinoille täysin mustan sisämaalin, joka itseasiassa voi ollakin aika hyvä tulokas. Musta, joka ei todella taita muuhun väriin. Miten mustaa maalia sitten voisi sisäseinissä käyttää?? no jää nähtäväksi, ehkä kokeilen mustaa seinää jossakin stailauskohteessa! Laitan blogiin taatusti kuvia seuraavasta mustasta seinästä.

Tikkurila järjestää uudesta mustasta myös kuvauskisan, lisää infoa löydät täältä http://www.tikkurila.fi/kotimaalarit/nyt/musta_tuntuu

No taas tossuihin... valkoisia tennareita käyttäneenä oli virkistävää iskeä jalkaan mustat tossut. Ja kerrankin saa oikeasti kävellä lätäkköön niin, ettei sukat kastu- ja vieläpä yksityiskohtana pieni pitsikuviointi niin avot- syksy saa tulla! 

kuvat:www.tikkurila.fi